Ihmiset ympärilläsi
Miten ihmisparan käykään jos häneltä viedään kaikki läheiset ihmiset ympäriltä pois vain sormia napsauttamalla? Omalla kohdallani tämä asia on järkyttävän lähellä, vaikka en sitä itse tahtoisikaan. Aika jättää ihmisistä joskus, se on luonnonvakio, mutta mitenkäs sitten jos onnistut jotenkin suututtamaan ihmiset joita olet rakastanut sydämesi pohjasta? Sen tajuaa yleensä vasta kun on joko liian myöhäistä jo, tai sitten ollaan veitsenterän varassa. Hiuskarvakin riittää hajottamaan kamelin selän, niinhän se menee, jos kuormaa on tarpeeksi. Onko kohtaloa olemassa, ja voiko tulevaisuuteen luottaa? Ehkä meidän jokaisen pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä olemme tekemässä, ja mitä aiomme tehdä lähimmän viikon, kuukauden tai vuoden aikana. Itselleni kaikki palaset yllättäen palapelistä eivät sopineetkaan niille kuuluville paikoille, vaan joudun etsimään uusia palasia jälleen. Toivottavasti ne löytyvät vielä sieltä minne ne jätin viimeksi.
Miksi
Ihmiskuntaa vaivannut kysymys jo niin kauan kuin ensimmäiset kalliomaalaukset löytyvät kymmenien tuhansien vuosien takaa. Miksi aika kulkee niin nopeasti, miksi hyvät hetket eivät kestä, ja miksi pahat tulevat aina takaisin, miksi vain parhaat ihmiset viedään läheltäsi ja pahat saavat jäädä, miksi miksi miksi.. Niin, siinäpä sitä ajateltavaa taas, itse en tiedä vastauksia, vaikka niin kovasti tahtoisin tietää edes johonki noista. Entä sitten kysymys mitä? Mitä rakkaus on, mitä varten [niin, siis miksi], mitä huomenna tapahtuu? Niin, enemmän vain menee pää pyörälle, mutta jostain kautta asioita on aina lähdettävä purkamaan, niinhän se menee matematiikassakin. Ehkä elämä on jonkin sortin matematiikkaa, jokin kaava lienee olemassa lähes kaikkeen, mutta miten toimiva se on? Jos siitä jääkin jokin palanen huomaamatta? Voiko tulevaisuutta laskea? Käsittääkseni maya intiaanit ovat näin ennustaneet kauan sitten tämän päivän tapahtumia [esim. wtc:n törmäykset, kuten aiemminkin olen kertonut].
Mitä voisimme tehdä toisella tavalla, jotta elämämme olisi helpompaa? Isäni sanoin minun ollessani todella pieni tähän kysymykseen vastauksen, ja muistan sen vieläkin [joskaan en sitä kovin hyvin ole vielä oivaltanut noudattaa, ennen nykyhetkeä siis] Ota lähimmäisesi huomioon. Voiko tuota enää tuon selkeämmin sanoa? Ehkäpä tässä olisi jotain elämänsiementä taas ainakin minulle itselleni mietittäväksi, jos se kenellekkään muulle ei mitään avaakkaan. Toivon teille hyvää kesän jatkoa, ja blogi jatkaa taas kun on aihetta tarinoinnille, ehkäpä jo ensi maanantaina. Ensi kertaan
