Mitä
No kaikkihan lähti liikkeelle taas viime viikon alusta, kas kummaa. Ensi alkuun näytti, että tavallinen tylsä viikko, ei mitään ihmeellistä, mutta lopummaksi viikkoa mennessä tapahtumia oli ihan liikaakin. Oma äiti meni vapaasta tahdostaan sairaalaan, kun ei ruoka enää maistunut, kaverin isä jäi painavan esineen alle, ja joutui sairaalaan, ja viimemmäksi vielä paras ystävä menetti jälleen kerran naisystävänsä. Niinhän se yleensä menee, toisinaan on niin hiljaista että kuulee kellon raksutuksen kilometrin päästä, ja toisinaan taas tekemistä ja tapahtumia on niin paljon jotta huomaa yht'äkkiä "Perhana, nythän onkin jo perjantai ja viikonloppu alkaa". Miksi kaikki tapaukset [yleensä negatiiviset] sattuvat sitten samalle ajankohdalle, eikä koskaan tasaisesti jaoteltuna esimerkiksi ympäri vuotta? Positiivisia tapauksia [yleensä nekin esim. HIV-pos..] sitten taas tulee niin harvaan, jotta unohtaa niiden olemassa olon yleensä kokonaan.
Miksi
Miksi asioita sitten tapahtuu aina niin paljon? Onhan tietysti ymmärrettävää esim. jos kaikki sairaudet osattaisiin parantaa [vaikkapa tämä omalla kohdalla raskaasti vaikuttava syöpä, jota siis oma äiti sairastaa] niin maapallo ylikansottuisi todella nopeasti [joskin se tapahtuu vääjäämättä myös nytkin], mutta ei sitä koskaan osaa hyväksyä kun se omalle kohdalle sattuu. Sitä vain jää miettimään, että mistä juuri sinua rankaistaan, vaikka toisaalta taas jos yhtään Ying Yangiin luottaa, niin aina jokaisella huonolla tapauksella on jokin merkitys, ja jokainen huono asia sisältää jonkin myöhemmin ilmenevän [tai jo olemassa olevan] hyvän asian [joskin asia voi ja on yleensä niin pieni jottei sitä välttämättä havannoi]. Ying Yang itsessään on myös ihan mielenkiintoinen käsite, siinähän on 2 kuviota "sekoittuneena" toisiinsa [siis jos joku ei tiedä miltä tämä kuvio näyttää] muodostaen ympyrän mustasta ja valkoisesta, mustassa on myös pieni ympyrä valkoista ja valkoisessa pieni ympyrä mustaa, jonka voi pienen aasinsillan kautta ajatella tarkoittavan juuri yllämainittua "Jokaisessa hyvässä on pieni ripaus pahaa ja päinvastoin". Vastoinkäymisistä ei pidä lannistua, asioilla yleensä on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin, vaan päinvastoin ottaa opikseen jos jokin kömmähdys sattuu. Toki se sillä hetkellä useimmiten tuntuu vastoinmieliseltä, tai vaikealta, mutta jälkeenpäin ajatellen aina siitä jotain löytää.
Viisaus
Tulee yleensä aina jälkijunassa, se ken kaiken tajuaa etukäteen on tarpeeksi viisas jättämään jälkeenpäin "kuittailut" jo tapahtuneesta. Ainahan tietysti on mukava kiertää veistä haavassa ja yrittää romahduttaa toinen, mutta ketä se loppujen lopuksi auttaa? Ken tietää mitä tuleman pitää, sitä jokainen odottaa ja salaa jopa toivoo että tietäisi mitä tulee tapahtumaan vaikkapa seuraavan kuukauden aikana [niin, itseäni kiehtoisi kyllä tuo tieto ainakin, tietäisin missä tulen olemaan seuraavat 5 vuotta, tai seuraavan ainakin 4:n vuoden ajan]. Tässäpä tämänkertaiset ajatteeni, seuraavaa kertaa taas odotellessa, älkää teloko itseänne juhannuksena, kun se yleinen hukkuma juhla on. Niin, ja hyvää juhannusta myös samalla
maanantaina, kesäkuuta 18, 2007
maanantaina, kesäkuuta 11, 2007
Koulutus, mitä ja ketä varten
Peruskoulu(tus)
Hieman armeijahtava termi, mutta käytetään nyt sitä sitten kuitenkin. Peruskoulutus tai peruskoulu miten vain, useimmiten tarkoittaa jonkin asian pohjalle annettavia perustietoja. Armeijan tapauksessa tämä tarkoittaa sotimisen perusoppeja, esimerkiksi oman henkilökohtaisen kullan [rk-7.62; Rynnäkkökivaari] käyttöä. Kun taas nuorien elämässä peruskoulu meinaa sitä koulussa istumista ja matikan opiskelua, sekä äidinkieltä, historiaa yms. kuivakkaa juttua. Miksi näitä sitten opetetaan eikä esimerkiksi keskitytä täsmäkoulutukseen? Toki on hienoa, että jokainen voi opiskella hieman kaikkea ja päättää sitä kautta, mitä sitten tahtoo tulevaisuudessaan tehdä, mutta pitäisikö sellaisille ihmisille joilla on jo varmuus mitä he aikovat tehdä tulevaisuudessaan, niin antaa vaihtoehto jossa he voisivat alkaa jo opiskella sitä mitä myöhemminkin? Esimerkiksi omalla kohdallani näen historian opiskelun melko tarpeettomana, joskin on hyvä tietää milloin Suomi taisteli, ja ketä vastaan. Toisaalta taas tulevien peltiseppien tai autokorinkorjaajien on melko tarpeetonta todennäköisesti opiskella tietotekniikkaa [paitsi omaksi ilokseen]. Miksi kouluissa ei sitten opeteta esimerkiksi rahantekoa :) Tämähän olisi mitä hienoin taiteenlaji. En nyt siis tarkoita "näin teet oman 500€:n setelisi", vaan siis mitä kannattaa opiskella että sitä rahaa tulee mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä rasituksella. Jos esimerkiksi olet pienen ikäsi leikkinyt autojen kanssa, ja osaat purkaa oman "corollasi" silmät ummessa ja kasata sen myös, niin eikö silloin olisi hienoa jos sinulle opetettaisiin jotain sellaista autostasi jota et vielä tiennyt, vaikkapa säätämään tietokoneen avulla päästöarvoja yms? Tai jos osaat purkaa tietokoneesi silmät ummessa, eikö olisi hienoa jos sinulle opetettaisiin jo lapsena, miten saat koneestasi enemmän irti?
Täsmäkoulutus
Jos valitsit ylläolevista vaihtoehdoista tämän "enemmän tietoteknisen vaihtoehdon", niin silloin suosittelisin ehdottomasti miettimään kaupan puolen juttuja, esimerkiksi markkinointia. Jos taas autoteknisen, niin miksikäs ei esimerkiksi "autoinsinööri", joskin taas siellä on se ongelma että näitä ihmisiä ei kiinnosta laskeminen useimmiten ei sitten pisaraakaan, ja taas insinöörikoulutukset sisältävät yli 80% laskemista. Niin, kaikille ei voi koskaan olla mieliksi, sen takia meille todennäköisesti annetaan lähtökohdat ala/yläasteilla [vai olikos ne nimeltään nykyisin ala ja yläkouluja taas..], jos satutkin innostumaan vaikkapa laskemisesta, niin yläasteella koetetaan kertoa "käy lukio, sitten menee tkk:hon" [joskin taas aika äärimmäinen vaihtoehto, pääseekö sinne edes kaikki.. kaikkea ne ei todellakaan huomioi]. Mikäs siinä, varmasti hieno vaihtoehto sellaisille jotka ovat kiinnostuneita vaikkapa laskemaan avaruusrakettien kantomassoja.
Pääsykokeet
Nämä ovat varmasti se suurin koetinkynnys jokaiselle joka johonkin kouluun suunnittelee menevänsä. Kaikista koulutuksista ei edes vanhoja pääsykokeita löydy, hyvänä esimerkkinä Tradenomien IT, eli informaatio teknologia [TiKo nimellä kulkee myös, eli tietotekniikan koulutusohjelma]. Mitä siellä sitten useimmiten kysytään? Ensi alkuun valtaosa kokeista käsittää jonkin "luetunymmärtämis tekstin", jossa sinulla luetutetaan ammatista riippuen muutaman sivun pätkä tekstiä, josta sitten muistisi pohjalta teet kokeen, jossa kysytään tekstistä poimittuja hienoja kysymyksiä tyyliin "Mitä on TIG-hitsaus" johon on annettu esim. 3 vaihtoehtoa, joista jokainen on hyvin lähellä oikeaa, mutta vain yksi on oikein. Tämä vain yksi esimerkki, toisissa koulutuksissa on eritavalla. Tekniikan puolelle amk:hon pyrkiessä sinulta kysytään fysiikasta, kemiasta ja matikasta paljon laskuja, suurena etuna kuitenkin tekuun pyrkiessä on vanhojen pääsykokeiden löytyminen suoraan internetistä, joita on helppo sitten kertailla.
Työllisyys tilanne
Joillain aloilla on huutava pula työntekijöistä, joillain aloilla työntekijöitä on niin paljon että niillä saataisiin tehtyä vaikka yksi kerrostalo päivässä. No, ehkä nyt ei ihan kuitenkaan, mutta hoiva-alalla on pula tekijöistä, ja taas tekniikan puolella suurimmalla osalla aloista on liikaakin tekijöitä. Miksi näin? Todennäköisesti juuri siksi, että ihmiset nykyään syntyvät tietokoneen hiiri kädessään, ja tahtovat näin ollen tehdä sitä myös "lopun elämäänsä". Toisaalta taas kuten aiemminkin olen sanonut, niin nykylapset pelaavat vain Counter Strikeä vuorokaudesta toiseen, ja lomasta toiseen, unohtavat kaikki sosiaaliset kontaktinsa, ja erakoituvat hyvin nopeasti. Samassa suhteessa myös koulumenestys romahtaa, huomataan että lapsi ei saakkaan hyviä numeroita [enää?], ja poissaolojakin on vaikka millä mitalla. Ei tällaisten ihmisten kannata enää mitään peruskoulua käydä, vaan minusta olisi oivaa jotta heidät laitettaisiin opiskelemaan koodausta, scriptojen tekoa yms. hyödyllistä, koska näistä tekijöistä on muutamissa maissa kuitenkin pula, ja joka tapauksessa he istuvat päivästä toiseen koneen edessä, näin heidät saataisiin tekemään jotain hyödyllistä sen koneen edessä, eikä tuhlaamaan aikaansa joutavaan "tapa kaikki" räiskimiseen. En kiellä, on joskus kiva päästä tuulettumaan kyseisten pelien lumoon, mutta itse kun pelaan todella harvoin, niin en pysty ymmärtämään tällaisia 16-20 tunnin pelisessioita, joissa välillä ei todellakaan ole taukoja. Itse pyrin pitämään koodauksen lomassa joka tunnin päästä jonkinlaisen tauon, vaikka edes 5 minuuttia, joskus se tosin tuppaa unohtumaan kun on täysin kiinni koodissa, heh.
Loppukaneetti
Kertokaa lapsillenne ajoissa mitä heidän kannattaa tehdä tulevaisuutensa kanssa, jotta se olisi mahdollisimman helppo, eikä tarvitsisi olla työttömänä "pelaten counter strikeä". Kouluissa ei opeteta "täsmä koulutusta" edelleenkään, vaikka se olisi mitenkä hyvä vaihtoehto, joten teidän on tehtävä se osuus koulutuksesta, omakohtaiset kokemukset/opiskelut ovat aina eduksi näissä, jos on jo valmiiksi kertoa tarinoita mitä itse on tehnyt nuoruudessaan, ja onko se ollut taloudellisesti kannattavaa jne. Toiset eivät välitä rahasta, mutta kerroppa minulle yksikin lapsi, joka ei tahtoisi omistaa kaikkia leluja jotka se näkee? "Toi ois kiva äiti/isi". Niin, itsekkin olemme olleet tässä tilanteessa, mutta silloin yleensä ei ollut niin paljoa rahaa että sitä olisi voinut käyttää mihin tahansa, ainakaan omassa nuoruudessa, joten piti lelut valita aika tarkkaan minkä oikeasti tahtoi. Ehkä sekin opettaa lasta hyvällä tavalla, ken tietää, en ainakaan itse ole mikään lapsitutkija jotta voisin vastata kysymykseen kovinkaan hyvin. Toivon hyvää kesän jatkoa, ja ensi viikolla aiheena on taas jotain mietteitä omakohtaisista kokemuksista tämän viikon varrelta.
Hieman armeijahtava termi, mutta käytetään nyt sitä sitten kuitenkin. Peruskoulutus tai peruskoulu miten vain, useimmiten tarkoittaa jonkin asian pohjalle annettavia perustietoja. Armeijan tapauksessa tämä tarkoittaa sotimisen perusoppeja, esimerkiksi oman henkilökohtaisen kullan [rk-7.62; Rynnäkkökivaari] käyttöä. Kun taas nuorien elämässä peruskoulu meinaa sitä koulussa istumista ja matikan opiskelua, sekä äidinkieltä, historiaa yms. kuivakkaa juttua. Miksi näitä sitten opetetaan eikä esimerkiksi keskitytä täsmäkoulutukseen? Toki on hienoa, että jokainen voi opiskella hieman kaikkea ja päättää sitä kautta, mitä sitten tahtoo tulevaisuudessaan tehdä, mutta pitäisikö sellaisille ihmisille joilla on jo varmuus mitä he aikovat tehdä tulevaisuudessaan, niin antaa vaihtoehto jossa he voisivat alkaa jo opiskella sitä mitä myöhemminkin? Esimerkiksi omalla kohdallani näen historian opiskelun melko tarpeettomana, joskin on hyvä tietää milloin Suomi taisteli, ja ketä vastaan. Toisaalta taas tulevien peltiseppien tai autokorinkorjaajien on melko tarpeetonta todennäköisesti opiskella tietotekniikkaa [paitsi omaksi ilokseen]. Miksi kouluissa ei sitten opeteta esimerkiksi rahantekoa :) Tämähän olisi mitä hienoin taiteenlaji. En nyt siis tarkoita "näin teet oman 500€:n setelisi", vaan siis mitä kannattaa opiskella että sitä rahaa tulee mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä rasituksella. Jos esimerkiksi olet pienen ikäsi leikkinyt autojen kanssa, ja osaat purkaa oman "corollasi" silmät ummessa ja kasata sen myös, niin eikö silloin olisi hienoa jos sinulle opetettaisiin jotain sellaista autostasi jota et vielä tiennyt, vaikkapa säätämään tietokoneen avulla päästöarvoja yms? Tai jos osaat purkaa tietokoneesi silmät ummessa, eikö olisi hienoa jos sinulle opetettaisiin jo lapsena, miten saat koneestasi enemmän irti?
Täsmäkoulutus
Jos valitsit ylläolevista vaihtoehdoista tämän "enemmän tietoteknisen vaihtoehdon", niin silloin suosittelisin ehdottomasti miettimään kaupan puolen juttuja, esimerkiksi markkinointia. Jos taas autoteknisen, niin miksikäs ei esimerkiksi "autoinsinööri", joskin taas siellä on se ongelma että näitä ihmisiä ei kiinnosta laskeminen useimmiten ei sitten pisaraakaan, ja taas insinöörikoulutukset sisältävät yli 80% laskemista. Niin, kaikille ei voi koskaan olla mieliksi, sen takia meille todennäköisesti annetaan lähtökohdat ala/yläasteilla [vai olikos ne nimeltään nykyisin ala ja yläkouluja taas..], jos satutkin innostumaan vaikkapa laskemisesta, niin yläasteella koetetaan kertoa "käy lukio, sitten menee tkk:hon" [joskin taas aika äärimmäinen vaihtoehto, pääseekö sinne edes kaikki.. kaikkea ne ei todellakaan huomioi]. Mikäs siinä, varmasti hieno vaihtoehto sellaisille jotka ovat kiinnostuneita vaikkapa laskemaan avaruusrakettien kantomassoja.
Pääsykokeet
Nämä ovat varmasti se suurin koetinkynnys jokaiselle joka johonkin kouluun suunnittelee menevänsä. Kaikista koulutuksista ei edes vanhoja pääsykokeita löydy, hyvänä esimerkkinä Tradenomien IT, eli informaatio teknologia [TiKo nimellä kulkee myös, eli tietotekniikan koulutusohjelma]. Mitä siellä sitten useimmiten kysytään? Ensi alkuun valtaosa kokeista käsittää jonkin "luetunymmärtämis tekstin", jossa sinulla luetutetaan ammatista riippuen muutaman sivun pätkä tekstiä, josta sitten muistisi pohjalta teet kokeen, jossa kysytään tekstistä poimittuja hienoja kysymyksiä tyyliin "Mitä on TIG-hitsaus" johon on annettu esim. 3 vaihtoehtoa, joista jokainen on hyvin lähellä oikeaa, mutta vain yksi on oikein. Tämä vain yksi esimerkki, toisissa koulutuksissa on eritavalla. Tekniikan puolelle amk:hon pyrkiessä sinulta kysytään fysiikasta, kemiasta ja matikasta paljon laskuja, suurena etuna kuitenkin tekuun pyrkiessä on vanhojen pääsykokeiden löytyminen suoraan internetistä, joita on helppo sitten kertailla.
Työllisyys tilanne
Joillain aloilla on huutava pula työntekijöistä, joillain aloilla työntekijöitä on niin paljon että niillä saataisiin tehtyä vaikka yksi kerrostalo päivässä. No, ehkä nyt ei ihan kuitenkaan, mutta hoiva-alalla on pula tekijöistä, ja taas tekniikan puolella suurimmalla osalla aloista on liikaakin tekijöitä. Miksi näin? Todennäköisesti juuri siksi, että ihmiset nykyään syntyvät tietokoneen hiiri kädessään, ja tahtovat näin ollen tehdä sitä myös "lopun elämäänsä". Toisaalta taas kuten aiemminkin olen sanonut, niin nykylapset pelaavat vain Counter Strikeä vuorokaudesta toiseen, ja lomasta toiseen, unohtavat kaikki sosiaaliset kontaktinsa, ja erakoituvat hyvin nopeasti. Samassa suhteessa myös koulumenestys romahtaa, huomataan että lapsi ei saakkaan hyviä numeroita [enää?], ja poissaolojakin on vaikka millä mitalla. Ei tällaisten ihmisten kannata enää mitään peruskoulua käydä, vaan minusta olisi oivaa jotta heidät laitettaisiin opiskelemaan koodausta, scriptojen tekoa yms. hyödyllistä, koska näistä tekijöistä on muutamissa maissa kuitenkin pula, ja joka tapauksessa he istuvat päivästä toiseen koneen edessä, näin heidät saataisiin tekemään jotain hyödyllistä sen koneen edessä, eikä tuhlaamaan aikaansa joutavaan "tapa kaikki" räiskimiseen. En kiellä, on joskus kiva päästä tuulettumaan kyseisten pelien lumoon, mutta itse kun pelaan todella harvoin, niin en pysty ymmärtämään tällaisia 16-20 tunnin pelisessioita, joissa välillä ei todellakaan ole taukoja. Itse pyrin pitämään koodauksen lomassa joka tunnin päästä jonkinlaisen tauon, vaikka edes 5 minuuttia, joskus se tosin tuppaa unohtumaan kun on täysin kiinni koodissa, heh.
Loppukaneetti
Kertokaa lapsillenne ajoissa mitä heidän kannattaa tehdä tulevaisuutensa kanssa, jotta se olisi mahdollisimman helppo, eikä tarvitsisi olla työttömänä "pelaten counter strikeä". Kouluissa ei opeteta "täsmä koulutusta" edelleenkään, vaikka se olisi mitenkä hyvä vaihtoehto, joten teidän on tehtävä se osuus koulutuksesta, omakohtaiset kokemukset/opiskelut ovat aina eduksi näissä, jos on jo valmiiksi kertoa tarinoita mitä itse on tehnyt nuoruudessaan, ja onko se ollut taloudellisesti kannattavaa jne. Toiset eivät välitä rahasta, mutta kerroppa minulle yksikin lapsi, joka ei tahtoisi omistaa kaikkia leluja jotka se näkee? "Toi ois kiva äiti/isi". Niin, itsekkin olemme olleet tässä tilanteessa, mutta silloin yleensä ei ollut niin paljoa rahaa että sitä olisi voinut käyttää mihin tahansa, ainakaan omassa nuoruudessa, joten piti lelut valita aika tarkkaan minkä oikeasti tahtoi. Ehkä sekin opettaa lasta hyvällä tavalla, ken tietää, en ainakaan itse ole mikään lapsitutkija jotta voisin vastata kysymykseen kovinkaan hyvin. Toivon hyvää kesän jatkoa, ja ensi viikolla aiheena on taas jotain mietteitä omakohtaisista kokemuksista tämän viikon varrelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
