Ikä, mihin se vaikuttaa

Nuoruus
Tämä on varmasti kaikkien mielestä se paras osuus, vaikkakin taas toisaalta, jos kysyy nuorisolta itseltään, niin tämähän on ihan hirveä aika, mitään ei saa tehdä/päättää vielä itse, ja toisaalta taas ei pääse mihinkään aikuisten paikkoihin, esim. ravintoloihin. Aika aikaansa kutakin, itse tässä haaveilin tänään yläaste aikojani, vaikka sielläkin oli paljon aivan hirveätä tapahtumaa, ja tappelua. Koulu ei kiinnostanut tippaakaan, ja pääsin pois yläasteelta todella huimalla 5,7 keskiarvolla [jota sittemmin piti "hieman" käydä korottamassa]. Paljon sellaista on kerennyt tapahtua tämän lyhyehkön elämän taipaleeni aikana, jotta kyllä sitä miettii mitähän kaikkea sitä vielä kerkeää tapahtumaankaan. Tämän hetken suurin puheenaihe IT-markkinoilla on nämä palvelunesto hyökkäykset, jotka tunnetaan myös nimellä DDOS [Distributed Denial Of Service]. Pistää ihmettelemään, miksi näitä tehdään, mitä niistä hyödytään. Tiedän toki itsekkin miten niitä tehdään, ja kun tietokoneiden kanssa olen toiminut lähemmäs 20 vuotta elämästäni, niin kaikkea on tullut nähtyä, tosin itse en moista ole tarvinnut mihinkään muuhun paitsi oman palomuurin testaukseen. Joten myöskään sen vuoksi en ymmärrä näitä varhaisnuoria jotka ihan omaksi ilokseen hyökkäävät suurien palveluntarjoajien verkkosivustoille tehdäkseen kiusaa. Todellakaan, nämä henkilöt eivät hyödy rahallisesti tästä millään tavalla, ja sekös vasta pistääkin ihmettelemään. Jos joku oikeasti tietää näiden heppujen moraalisesti arveluttavat syyt/perusteet näille teoille niin olen valmis kuulemaan ne.

Nojuu, tiedän sen, että nuorena lähes kaikkea on kokeiltava, silloin moni mm. aloittaa tupakanpolton, ja kaiken paheen, mukaan lukien alkoholin käytön [ehkä jotkut jopa huumeiden käytön, toivottavasti ei kukaan enää tämän jälkeen]. Mikä ihme siinä onkaan, jotta itse ei uskalla mihinkään kommentoida, saati pistää vastaan jos joku jotain tyhmää ehdottaa, vaan sitä menee vain virran mukana ja koettaa olla mieliksi kaikille. Vasta myöhemmin sitä tulee ajatelleeksi missä kaikessa sitä onkaan toiminut hölmösti, ja miettii voiko asioita enää korjata. Mennyttä ei takaisin voi saada, eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan. Näin lauloin jo vuosia sitten Don Huonot, eikä huonosti siinä sanonut. [Kappaleen nimi on Ruoski Minua jos jotakuta jäi vaivaamaan nimi, itse olen noissa yleensä aika huono, ja se jää vaivaamaan jos ei nimeä tiedä, joten arvelin sen heti paljastaa :)]. Suosittelen jokaista elämään omaa elämäänsä hetki hetkeltä, eikä takertua mihinkään pikkuseikkoihin, koska silloin yleensä jää huomaamatta jotain suurempia asioita tai kokonaisuuksia joista olisi voinut olla vaikka mitä hyötyä, ei sitä koskaan tiedä.

Nuoruuden jälkeinen aika

Nuorena kun kaikki on lähes koettu, niin mitä sitä enää jää sitten vanhuuden varalle? No tietenkin kaikki se siisti, jota ei nuorena pystynyt/saanut/viitsinyt kokea. Palatakseni tuohon ensimmäiseen aiheeseen, siltikään rikoksen polulle ei kannata lähteä, sen esimerkiksi luultavasti nämä palvelunestohyökkäys tekijät saavat kokea persnahassaan lähitulevaisuudessa todella rankasti, eikä toisaalta käy yhtään sääliksi. Kuka käski tehdä mitään noinkaan hölmöä edes alunperin, ja miksi käski ennenkaikkea.. Rikosoikeudellinen vastuu on rankka homma, ei sitä tule ajateltua nuorena kun se ei välttämättä vielä edes itseä koske, mutta entä sitten kun se alkaa koskea, vanhat rikoksetkin voidaan pistää täytäntöön jos ne ovat olleet tarpeeksi vakavia. Onkohan tuotakaan miettinyt kovinkaan moni nykynuori kun jotain on tullut tehtyä, joka nyt vielä tällä hetkellä ei vaikuta mihinkään, vaikkakin merkintä siitä tulee silti. Työnantajat eivät katso hyvällä tyyppejä joilla on merkintä, vai ottaisitko itse töihin sellaisia jotka ovat esim. ryöstäneet autoliikkeitä ja tappaneet ihmisiä? Epäilen. Saati sitten jos ovat esim. murtautuneet pankin verkkosivustoille ja siirtäneet laittomasti rahaa tililtä toiselle [joskaan en väitä jotta kyseinen temppu helppo on, muttei myöskään mahdoton, niin kauan kuin joku voi kirjautua mistä vain omalle pankkitililleen hoitamaan asioitaan]. Käytyäsi koulut, huomaat että tässäkö tämä nyt sitten oli, tätä pitäisi tehdä loppuelämä. Valitsinko oikein tarpeeksi ajoissa? Omalla kohdalla tein valinnan ehkä juuri oikeaan aikaan, en muuten olisi tavannut ehkä maailman ihaninta ihmistä, nykyistä kihlattuani :) Tosin, toisaalta olisin tällä hetkellä todennäköisesti aika kova palkkaisessa työssä, jos olisin tiennyt 8-9 vuotta sitten saman mitä tiedän nytten. Niin, harva meistä näkee niin kauas tulevaisuuteen, etenkään nuorena, jolloin tupakka, naiset ja alkoholi kiinnostaa enemmän kuin koulu [ainakin jätkien osalta, toki naisetkin voivat huomata tykkäävänsä toisistaan, mutta ei toivottavasti kaikki].

Elä elämääsi nyt heti, ala toteuttaa sitä. Älä kangistu mihinkään jo totuttuun, vaan kokeile kaikkea uutta ja hienoa ja kivaa, mutta muista järki pitää mukana aina. Eli todellakaan en tarkoita sitä, jotta jos menet huomenna ja ostat injektio neuloja, ja heroiiniä ja vedät överit eka kerralla ja kuolet siihen, että se oli siistiä, eli kohtuus kaikessa. Huumeet ovat pahasta ihmisille, olen seurannut parhaan ystäväni kärsimyksiä vierestä monen vuoden ajan heroiini koukussa, joten tiedän kyllä mistä puhun.

Mitäs sitten

Viimeisenä tietenkin on jäljellä osio, mitä tästä opimme. Kun työt on käyty, ja lähestytään eläkeikää, tulee mietittyä taas kerran, teinkö oikeat valinnat, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Ei se vielä tässäkään vaiheessa ole myöhäistä, aina voi neuvoa omia lapsiaan / lapsenlapsiaan tekemään asiat toisin, jotka olisi itse tahtonut kokea. Kannattaa siis alkaa miettiä hyvissä ajoin mitä sitä oikeasti tahtoo tehdä sitten kun on eläkkeelle päässyt/pääsemässä. Tahtooko vain olla ja saada hyvää eläkettä, vai tahtooko neuvoa omaa jälkipolveaan tekemään oikein, ja välttämään virheet, vai kenties neuvoa heitä tekemään samoja "virheitä" kuin itse olet tehnyt, jos koit ne opettavaisiksi tai oikeiksi, niin miksikäs ei. Minä, jo tähän ikäänkin osaisin neuvoa omia lapsiani miten toimia jotta olisi hyvä elämä mahdollisimman pitkälle, ja että ei tarvitsisi miettiä riittääkö rahat huomenna leipään vai ei. Toiset ovat onnellisempia kun heillä on vähän rahaa, ja toiset kun heillä on vähän enemmän rahaa. Onko raha sitten onnellisuuden mittari? Tätä pohtiessa lopetan tämän kertaisen eepoksen. Ehkä pohdimme tätä kysymystä ensi viikon numerossa, joten pitäisikö tämä lopettaa sanoihin "Jatkuu ensi numerossa.."